Politiikkaa

Kohti vaaleja mennään. Suomessa on mitä ilmeisimmin tapahtumassa poliittisessa kentässä melkoinen muutos. Kyseessä on siis Persut - Perussuomalaiset. Täytyy myöntää etten ole kovinkaan innokas politiikan seuraaja. Jostain syystä on viime aikoina tullut seurattua poliittista keskustelua yllättävänkin tarkasti. Osittain tämä johtuu siitä, että kuuntelen autossa työmatkoilla yleensä Yle Puhetta. On sattunut työmatkoille joitain hyvinkin mielenkiintoisia ohjelmia.

Tunnustaudun eräänlaiseksi luontoihmiseksi. Vietän paljon vapaa-aikaani luonnossa koirien ja myös muiden harrastusten parissa. Siksipä luontoon liittyviin kannanottoihin tulee tarttuneeksi herkemmällä korvalla. Tämän aiheen tiimoilta on viimeiset julkisuuteen tulleet vaaliohjelmat ja vaaleihin liittyvät gallupit herättäneet monia ei niin miellyttäviä ajatuksia.

Gallupit kertovat Persujen olevan edelleen kasvattamassa suosiotaan. Kyllä kansa tietää, joten en halua ottaa lainkaan kantaa suosioon tai sen syihin. Satuin maalaisena lukemaan Perussuomalaisten maaseutuohjelman. Onneksi luin. Ohjelma sisältää useita sellaisia kohtia, jotka hämmentävät minua. Puuttumatta nyt sen tarkemmin niihin mietin, että onko todellakin niin moni suomalainen (kuin gallupit osoittavat) valmis allekirjoittamaan ne kohdat.

Luonnonsuojelun ja eläinten hyvinvoinnin kannalta Persujen nousukiito ei kuulosta lainkaan hyvältä. Mahtaakohan kaikki Persujen nosteen tuomassa hurmoksessa muutoksen puolesta ymmärtää mitä kaikkea Soini ja kumppanit oikein sitten lopunperin ajavatkaan? Mikäli Persujen maaseutuohjelma toteutuu tarkoittaa se luonnonsuojelulle kovempia aikoja. Onko se hinta mikä on maksettava vanhojen puolueiden saamiseksi pois vallasta. Hinta on aika kova. Minun mielestäni.

Loggerista vielä

Nykyään on tarjolla jos jonkilaista teknistä vermettä. En ole lainkaan varma kaikkien tarpeellisuudesta. Myönnän, etten ole suhtautunut kovinkaan innostuneesti gps-laitteisiin. Olen tässä ns. vanhan liiton miehiä ja tukeudun paljon mielummin karttaan ja kompassiin. On kuitenkin pakko tunnustaa, että gps-paikanninta muutaman kuukauden käyttäneenä, se on tuonut paljon ajateltavaa - erityisesti koirien liikkumisesta.

Aiemmin käytin Garminin GPS 60 kapulaa, jonka hankin geokätköilyharrastusta varten, lähinnä testimielessä keräämällä perustietoa koirien liikkumisesta. Siihen saakka kaikki tieto koirien liikkumisesta perustui kuljetun matkan mittaamiseen ja kelloon, sekä suurimmaksi osaksi silmämääräiseen arvioon. Garminilla tallensin ensimmäiset koirien vapaat lenkit. Tulosten purkaminen kertoi koirien liikkumisen olevan sidoksissa ihmisen liikkumiseen enemmän kuin aiemmin olin kuvitellut. Eron ymmärtää jokainen verratessa kytkettynä liikkuvaa ja vapaana juoksevaa koiraa. Suurin ahaa-elämys itselleni tuli siinä, miten paljon ihmisen liike vaikuttaa myös vapaana metsässä juoksevaan koiraan.

Meillä on ollut käytössä nyt tuo myLoggerin paikannin. Sen pienen koon ja helppokäyttöisyyden takia olen käyttänyt sitä enemmän kuin Garminin isoa kapulaa. Säännöllisellä käytöllä tallennin antaa aivan uusia ulottuvuuksia koirien liikunnan seuraamiseen. Vapaan lenkin tallentaminen ja purkaminen nopeuskäyräksi antaa mahdollisuuden vertailla eri päivien ja lenkkien sisältöä. Vaikka kuinka harjaantuneesti pyrkisit silmällä seuraamaan koiran liikettä, ei nopueksien muutoksia kykene lenkin aikana mieleen tallentamaan. Logger tekee sen aukottoman varmasti tarkkuudella, joka riittää johtopäätösten tekemiseen.

Jos minulla olisi treenattavana kisakoira ihan mihin tahansa lajiin, pitäisin gps-tallenninta ehdottomasti välttämättömäna apuvälineenä treenaamisen suunnitteluun, toteutukseen ja etenkin tallentamiseen ja sitä kautta tekemisen analysointiin. Nyt kun ei sellaista koiraa ole, käytämme paikanninta vain omaksi huviksi ja mielenkiinnosta aiheeseen.

Kirjoitin edellisessä kirjoituksessa Tumpun liikkumisesta. Viikon aikana tallentamani Tumpun lenkit ovat tuoneet sellaista tietoa, että osa tuon edellisen kirjoituksen päätelmistä ovat luultavastii vääriä. Useiden peräkkäisten lenkkien tallentaminen ja analysointi kertoo aiheen olevan paljon monimutkaisempi, kuin perin suorat johtopäätökseni antavat ymmärtää. On parempi etten vielä tällä tiedolla lausu mitään päätelmiä, vaan esitän asiat kysymysten muodossa niin itselleni, kuin teille kaikille aiheesta kiinnostuneille purtaviksi. Olen toiveikas, että niihin löytyy ajan myötä myös mielenkiintoisia vastauksia.

Tumpun vapaiden lenkkien analysointi paljastaa, että sen maksiminopeudet vaihtelevat eri lenkeillä merkittävästi. Yhtälailla sen palautumiseen käyttämä aika (käytännössä kävely, pysähtely, makoilu, nuuskuttelu) nopeuspiikkien välillä vaihtelee. Nopeuden muutos vaihtelee myös siten, että joskus lenkin maksiminopeus tulee lenkin alussa, joskus keskellä ja joskus jopa lopussa. Nämä muutokset voi havaita eri lenkeillä, vaikka lenkki tehdään samalla reitillä samoissa olosuhteissa. Koira siis jostain syystä toisena päivänä on halukkaampi ottamaan itsestään enemmän irti kuin toisena päivänä.

Mitkä kaikki asiat vaikuttavat edelliseen?
  - Muun lauman rooli - kokoonpano - antamat virikkeet tai syyt liikkua?
  - Luontaiset ominaisuudet - fysiikka - luonne - vietit?
  - Hankitut tai opitut ominaisuudet - kuntotekijät - koiran hallintaan liittyvät tekijät?
  - Vireystila - palautuminen - terveys - ravinto - nesteytys?

Suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti koiraa treenaava löytää tuosta listasta asioita, joiden kanssa askarrellaan kaikkien koiraharrastusten parissa (agility, jälki, haku, tottelevaisuus, vetolajit...).Kun miettii em. listasta, mitkä asiat voivat olla sidoksissa koiran haluun liikkua omaehtoisesti vapaana, tulee ainakin itselleni mieleen onko samoilla asioilla vaikutus myös silloin, kun koiran halutaan suorittaa sille "käsketty" tehtävä. Voisiko ajatella, että koe- tai kisatilanteeseen mentäessä koiran tulisi kaikilta osin olla mahdollisimman hyvässä suoritustilassa fyysisesti.

Edellä esitetty ajatus tuokin lenkkeilyn ja treenaamisen seurannan ja siitä tehtävät päätelmät aivan uuteen valoon sen tiedon varassa, mitä Tumpun liikkumisesta olen nyt kerännyt. Niiden tekijöiden selvittäminen, jotka vaikuttavat Tumpun liikkumisen vaihteluun, on olennaisen tärkeää. Ainakin minulle jo tämän tiedon kerääminen on avannut koirien liikkumisen ihan uudella tavalla. Voisiko olla niin, että joidenkin koirien koulutukselliset ongelmatilanteet ratkeaisivatkin muuttamalla niiden liikkumista? En tiedä kysyn?

Tumpun vapaa lenkki >>
Paina ensin Play. Sitten vasemmalla Analyze. Nyt oikeassa alakulmassa olevan käyrän saa suurennettua koko näytölle. Miksikähän Tumppu veti tuolla lenkillä omaehtoisesti maksiminopeudeksi 38.2km/h, kun aiemmilla lenkeillä nopeudet ovat jääneet reilusti alle 30km/h? Edellisten päivien lepo? Ravinto? Hieronta? BOT-loimi? Olisko esim. hakukisassa tuo vireystilan muutos vaikuttanut suoritukseen, jos niin miten?

Havaintoja Tumpun liikkumisesta

Pari melko huonolaatuista kuvaa loggerin tallentamista Tumpun kahdesta eri lenkistä. Ensimmäinen on marraskuun lopulta ja toinen tältä viikolta. Vaikka kuvat ovat huonolaatuisia ja epätarkkoja, tulee niistä olennainen esille.

Käyrän piikit kuvaavat koiran nopeutta. Toisin sanoen mitä korkeammalle piikki nousee, se nopeammin koira liikuu. Olen leikannut kuviin vain osan lenkkiä. Huomioni kiinnittyi siihen miten lenkin edetessä Tumpun maksiminopeus muuttuu. Marraskuussa ei merkittävää muutosta tapahtunut. Pientä nopeuksien laskua on siinäkin havaittavissa, mutta nopeuspiikit nousevat koko vapaana juoksemisen ajan samoihin lukemiin noin 18km/h.

Viikolla tekemämme lenkki poikkeaa yleiskuvaltaan selvästi. Ensinnäkin Tumpun nopeudet eivät nouse samalle tasolle (vain hieman yli 14 km/h), joka johtuu osittain lumisemmista olosuhteista. Merkittävämpi havainto on nopeuden selvä laskusuunta koko vapaana juoksemisen ajan. Korkeat piikit käyrän lopussa ovat nopeuksia, joihin Tumppu pääsi heittäessäni sille keppiä. Muuten koirat juoksivat vapaana omaehtoisesti.

Gps-tallennin on näissä oivallinen apuväline. Harjaantunutkaan ihmissilmä tuskin kykenee tekemään samaa havaintoa, minkä logger paljasti tämän viikkoisesta lenkistämme. Selittäviä tekijöitä voisi hakea tietenkin lenkin pituudesta. Kun marraskuun käyrä on napattu ajallisesti 10min- 40min - siis lenkin kesto, on tämän viikkoinen 40min - 1.10h. Oletettavaa voisi olla siten väsymisen vaikutus.

Syy on kuitenkin todennäköisesti muualla. Tiitu on ottanut tavakseen vaania ja käydä takaa-ajoleikissä melko kovin ottein Tumpun kimppuun. Kyse Tiitun mielestä hauskasta leikistä, jossa se massallaan jyrää täydessä vauhdissa Tumpun yli. Tämän takia koirien aiemmin sopuisa ja vauhdikas juokseminen on muuttunut. Nyt Tumppu pääse hyvin harvoin ajamaan Tiitua takaa. Tumpun ollessa takaa-ajettavana se lopettaa jossain vaiheessa juoksemisen ja väistää, ettei joudu Tiitun yliajamaksi. Näin Tumpun maksiminopeudet jäävät kovin mataliksi. Puutuin tuohon jo melko kovalla kädellä. Vaikka leikin luonteen muuttumisen huomasikin, oli silmillä tuota nopeuden muutosta vaikea havaita.

Syksyllä olimme pitkällä reilun 1,5 tunnin juoksulenkillä koirat valjaissa. Päästin koirat vapaaksi juoksemaan lammen jäälle lenkin puolivälissä. Tumppu kehitti jäällä 32km/h nopeuden ajaessaan Tiitua takaa. Pitää seurata, johtuuko tuo nopeuden lasku tosiaankin tuosta käytöksen muutoksesta vai kenties jostain muusta. Mikäli nopeudet jatkossakin jäävät noin alas, on pakko hieman huolestua.

Tulipa sanottua

Olen oikestaan hyvin iloinen siitä, että on tullut aikojen saatossa kirjoitettua blogia. Lueskelin ruokatunnilla vanhaa QdesQ-blogiani samalla, kun ruokailin pahvilaatikkopitsaa. Piti oikein linkittää muutamia kirjoituksia tänne. Sen verran hyviltä ne omasta mielestä kuulostivat. Jännästi ne myös ovat aikansa kuvia.

Oikeus kostoon 10.5.2006

Heinäsirkat 22.2.2006

Ajatus 4.10.2006

Mielipide 14.11.2006

Retkeilyä 1.1.2007

Liput hulmusivat juhlan kunniaksi 5.6.2007

Aapisesta 2.8.2007

Doping 14.10.2008

Oivalluksia koiraharrastuksesta osa 2

Ensimmäisessä osassa kirjoitin lahjakkuuteen suhtautumisesta. Nyt näkemyksiä siitä, miltä koiraharrastus näyttää urheiluvalmennuksen näkökulmasta.

Vähänkin pidemmälle ehtineessä valmennustoiminnassa on urheilussa tiedostettu tavoite mihin pyritään. Tuo tavoite määrittää kaiken tekemisen. Tavoitteen pohjana on usein myös lajianalyysi siitä, mitä ominaisuuksia kyseiseen tavoitteeseen pääsemiseksi vaaditaan. Näin valmennus pohjautuu tosiasioihin siitä A) mihin pyritään ja B) mitä sen eteen on tarkoitus tehdä.

Omien kokemusteni mukaan juuri tuossa edellä kuvatussa poikkeaa koirien kanssa harrastaminen/treenaaminen merkittävästi urheilun harrastamisesta/treenaamisesta. Tietenkin koiraurheilussa löytyy huippuosaajat ja kärki, jonka tekeminen on tarkkaan analysoitu, suunniteltu ja toteutettu. Suurin ero löytyykin kansallisen tason tai alueellisen/paikallisen toiminnan osalta. Urheilun valmentaja- ja ohjaajakoulutusjärjestelmällä on pitkät perinteet. Paikallistason urheilussa löytyy merkittävää toiminnan suunnittelun ja tavoiteasettelun osaamista. Osaamisen takana on valmentaja- ja ohjaajakoulutus.

Koiranomistajat uhraavat harrastamiseensa aikaa ja vaivaa. Kuinka usein motivoituneelle on tarjolla urheiluseuratoiminnan kaltainen ympäristö harrastamisensa tueksi? Edellisessä kirjoituksessani viittasin kouluttamisen ja treenaamisen eroihin. Keskenkasvuisen pennun kanssa koulutuskentälle suuntaava omistaja saa peruskoulutuksen ehkäpä pentukoulussa. Varsinaseen treenausvaiheeseen yltää kuitenkin tosi harva. Syitä on varmaan monia. Oman kokemukseni mukaan koulutusvaiheesta treenaamiseen ei ole selkeää viitoitettua polkua. Tässä on merkittävä ero urheiluvalmennukseen verrattuna.

Joskus olen myös pohtinut, että koiraharrastuksessa on usein epäselvää mistä eteneminen ja kehittyminen on kiinni  - ohjaajasta vai koirasta. Treenaataanko ohjaajaa vai koiraa? Voiko edes tuollaista kysymystä kaikissa koiraharrastuslajeissa esittää? Selkä "lajianalyysi" puuttuu ja tekeminen perustuu siten vääriin olettamuksiin.

Kuvittelisin koiraharrastuksella olevan jo niin pitkät perinteet, että osaamista tästä maasta löytyisi. Katseet suuntautuvatkin nyt järjestelmään, harrastusympäristöön ja olosuhteisiin. Koiraharrastuksella olisi tässä paljon opittavaa urheiluseuratoiminnasta. Etenkin vähänkin tavoitteellisemmin koiraharrastukseen suhtatuvien kannalta.

Kouluttaa <-> treenata

Jep, jep.

On jo useasti pitänyt tarttua "kynään" ja kirjoittaa, mutta eipä ole ollut aikaa istua koneella. Kirjaanpa nyt nopeasti päässä pyörineen ajatuksen muistiin, niin voin siitä sitten jatkaa syvemmälle aiheeseen jatkoksi koiraharrastuksen ja urheiluvalmennuksen eroista ja yhtäläisyyksistä.

Voisiko olla niin, että ne jotka ovat edenneet pidemmälle koiraharrastuksessa, ovat hoksanneet treenaamisen ja kouluttamisen eron?