Miksi tämä yksi julmuus monien joukossa on noussut julkisuuteen?
En löydä sanoja kertoakseni, kuinka kuvottavaa ajatella nuoren vielä pentukoiran viimeisiä hetkiä. Ne ympärillä olleet ihmiset - raakalaiset - olivat kuitenkin pienelle koiralle kaikki, mitä sillä oli. Kukaan tuona iltana paikalla olleista ei voi vetäytyä vastuusta. Ei millään. Piste. Panee miettimään millaista pennun elämä lie sitten ollut kohtalokkaaseen iltaan saakka...
Nettiaika on luomassa uudenlaista tuomitsemisen kulttuuria. Facebook-ryhmä Koiraa ei saa pauttaa kiduttajalle on noussut julkisuuteen myös poliisin toimesta. Ryhmässä on julkaistu koiran surmaamiseen syyllistyneiden kuvat ja tietoja. Riippumatta siitä, mitä poliisitutkinta ja oikeuslaitos aikanaan päättää, on kyseisten henkilöiden päälle langetettu nettimaailmassa sellainen rangaistus, joka voi olla jopa todennäköisesti kovempi kuin aikanaan tuomioistuimessa.
Keskustelupalstat aiheesta riippumatta käyvät kuumaa keskustelua tapahtuneesta. Ihmisten harkintakyky tuntuu pettäneen monissa kommenteissa. Hirttotuomion vaatiminen koiranpennun tappaneelle kuulostaa sivistysvaltiossa perin oudolta. Mielenkiintoista nähdä poikiiko nettikeskustelut oman poliisitutkintansa.
Eläimiä kohdellaan julmasti maassamme joka ikinen päivä. Reko-koiran kohtalo ei ole mitenkään ainutlaatuinen. Monelle julmuuksien kohteeksi joutuneelle tai tänäänkin joutuvalle kuolema, kuinka kivulias se olisikin, olisi armeliaampi vaihtoehto kuin elämän jatkuminen. Vaikka nyt onkin luonnollista käydä keskustelua Rekosta, olisi jokaisen syytä katsoa ympärilleen ja ymmärtää, että vastaavaa voi tapahtua tänäänkin. Pitäisi nähdä metsä puilta.
Mietin mielessäni jo vuosi sitten, kun Oikeutta eläimille julkaisi tuotantotiloilta kuvattua materiaalia, että tulee aika jolloin lemmikkieläinten parissa käydään oma keskustelunsa lemmikkieläinten oikeuksista. Sitä keskustelua käydään nyt parhaillaan, vaikkakaan se ei ole löytänyt vielä oikeita uomiaan. Koiramaailmassa on kaikenlainen salailu ja sisäänpäinkääntyneisyys perin omiaisia piirteitä. Kun edellisiin lisätään vielä kilpailu, oman edun tavoittelu, oikeassa olemisen tarve ja taloudelliset intressit, onkin keitetty melkoinen soppa. Koiria tuotetaan ja myydään, koska se on kannattavaa edellä mainituista syistä.
Koiran kauppaa säätelee sama laki kuin ostaessasi pölynimurin. Liian usein myyjä myös myy ja ostaja ostaa pölynimurin - siis tavaran, tuotteen, lelun - ei eläintä. Oma lukunsa on myös rescue-toiminta, jossa koiria luovutetaan uusiin koteihin, vaihtoehtona lopettamiselle. Vaikka rescue- ja löytökoiratoiminnassa on paljon hyvää, mahdollistaa se myös väärikäytökset. Onko siis mitenkään ihmeellistä, että tässä kaikessa mukaan tulee, myös onnettomia tarinoita.
En ole missää nähnyt puheenvuoroja syistä näiden Rekon tappaneiden raakalaisten käyttäytymiselle. Hyvin pienellä vaivalla (google) löytyy mainittujen henkilöiden taustoista tiedonmuruja, joista voi piirtää kuvaa näistä nuorista. Tuntematta henkilöitä lainkaan saa heidän omista nettiprofiileistaan, useilta keskustelupalstoilta viitteitä millaisessa arvomaailmassa nämä nuoret ainakin omien sanojensa mukaan elävät. Vaikka pidänkin ihmisten lokeroimista ja leimaamista vastenmielisenä, ei voi välttyä ajatukselta, ettei näiden nuorten elämä ihan raiteillaan ollut. Se ei tietenkään ole mikään puolustus tai selitys julmalle teolle. Mietin vain, että voidessaan pahoin nuori rakentaa omaa maailmaansa sellaisista rakennuspuista kuin on tarjolla. Turvallisuuden, läheisyyden, oikeanlaisten ihmissuhteiden puuttuessa on mahdollista kasvaa pahastikin kieroon. Joidenkin hätähuuto on Jokela tai Kauhajoki. Oliko se näillä nuorilla Reko?
Kaikkiaan kohdentuessaan oikein voi nettijulkisuus on olla eläinten hyvinvoinnin kannalta positiivinen asia. On mielenkiintoista nähdä kuinka paljon netissä syntynyt aktiivisuus eläinten puolesta realisoituu sitten tosimaailmassa. Onko vaarana käydä kuten Facebook-ryhmän mielenosoituksessa 15.10.2010? Sadastatuhennesta ryhmäläisestä vaivautui paikalle vain kourallinen. Eläinten puolesta toimivilla olisi nyt otollinen tilaisuus hyödyntää syntynyt liikehdintä ja kanavoida se oikein. Nähtäväksi jää käykö niin.
torstai 30. joulukuuta 2010
Uusi alku
Tämä uusi blogi on jatkumo aiemmin pitämiini jo hiipuneisiin blogeihin... siis QdesQ ja Tiitu ja Tumppu treenaa.
Niiden aika jotenkin vain meni ohi. Nurkkahuoneesta nimi tulee siitä, että istua törötän tätä kirjoittaessani kotona hirsitalon pienessä nurkkahuoneessa. Voinee tätä kait työhuoneeksikin nimittää.
Vanhat blogit elivät aikansa ja niissä kirjoittelin kaikkea sellaista, mikä sille ajalle oli tärkeää. Tästä lähdetään sitten uuteen aikaan. Voipi olla, etteivät aiheet kovinkaan paljoa muutu. Tärkeimmältä tuntuu kuitenkin pitää tätä itselleen päiväkirjanomaisesti paikkana purkaa tuntoja milloin mistäkin.
Niiden aika jotenkin vain meni ohi. Nurkkahuoneesta nimi tulee siitä, että istua törötän tätä kirjoittaessani kotona hirsitalon pienessä nurkkahuoneessa. Voinee tätä kait työhuoneeksikin nimittää.
Vanhat blogit elivät aikansa ja niissä kirjoittelin kaikkea sellaista, mikä sille ajalle oli tärkeää. Tästä lähdetään sitten uuteen aikaan. Voipi olla, etteivät aiheet kovinkaan paljoa muutu. Tärkeimmältä tuntuu kuitenkin pitää tätä itselleen päiväkirjanomaisesti paikkana purkaa tuntoja milloin mistäkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)