On vielä palattava Kaisa Mäkäräiseen.
Eksyin Kaisan - tuttavallisesti Kappa - kotisivujen kautta vieraskirjaan. Hämmentävää lukea sitä onnitteluviestien määrää ympäri maailman. Vaikka Kaisan mm-kulta on saanutkin julkisuudessa tilaa, tuskin silti osaamme käsittää sitä julkisuusarvoa, mikä sympaattisen suomalaisurheilijan persoonaan maailmalla liittyy.
Oikeastaan tuo Kaisan peroona ja ulkoinen olemus on mielenkiintoinen. Liekö siinä vilpittömyydessä ja avoimuudessa, jolla hän valloittaa kuuntelijat, jotain viitteitä ympäristöstä, jossa hän on urheilijana kasvanut. Kaisaa ei voi pitää tuotteena, joka olisi brändätty. Laskelmoivaan julkisuuskuvan luomiseen ei ampumahiihtoliitolla, tuskin Kaisan taustajoukoillakaan, ole ollut resursseja. Kaikki olemassa oleva on satsattava treenaamiseen ja sen tarvitsemiin olosuhteisiin.
Kaisan herkkä ja sympaattinen olemus näyttää uppoavan meihin suomalaisiin. Vieraskirjan lukuisissa onnittelukirjoituksissa kerrotaan kyynelten vierähtäneen poskille mm-kullan ratkettua. Aikuiset miehenköriläät herkistyvät kirjoittamaan ylisanoja vieraskirjaan tavalla, jota harvoin näkee.
Edellisessä kirjoituksessani mainitsema Magdalena Neuner ponnistaa ihan eri lähtökohdista kuin Kaisa. Sponsoreiden ja yhteistyökumppaneiden tarpeisiin on löydetty ja luotu kaunis urheilijakuva. Saksassa Lena on suuri tähti ja idoli. Meillä Kaisa on olllut omissa oloissaan puurtaja. Urheilu ja etenkin ampumahihto on siitä hieno asia, että molemmista lähtökohdista voi tulla maailman parhaaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti