Lähimetsässä

Ystäväni puki sanoiksi fb-päivityksessään sen mitä itse pähkäilin iltapäivän metsäretkellä. Lumisessa metsässä koiran kanssa tarpomisessa on jotain alkukantaista. Olen usein miettinyt miksi metsäretki on ihan erilainen tunnelmaltaan kun koir(i)a on mukana. Etenkin tunnelma muuttuu, jos päästät koiran vapaaksi kulkemaan ja siirryt metsään pois tieltä tai polulta.

Liekö syy siinä, että seuraat ja tarkkailet herkemmin koiraasi ja sen tekemisiä. Laukaiseeko yhdessä kulkeminen joitain ikiaikaisia vaistoja, jotka kehitys on sinussa peittänyt. Itselläni on ainakin taipumus tiivimmin tutkia koiraa ja sen ruuminkieltä metsässä kulkiessa. Koiran hetkellinen tuijotus jonnekin kaukaisuuteen terästää omiakin aisteja. Sinun ja koiran välille syntyy ohikiitäväksi hetkeksi outo yhteys. Mistä tuossa kaikessa on lopunperin kysymys?

Noh, joka tapauksessa kävimme tänään Tiitun kanssa tutkimassa lähimetsän luontoa. Lunta on sen verran vähän, että maastossa voi kulkea jalan ilman suksia tai lumikenkiä. Pakkasta oli reipas -15 ja aurinko nousee jo sen verran, että oli oikein mainio ulkoilukeli. Vähän jopa tuntui keväiseltä välillä. Metsässä oli paljon jälkiä, joissa riitti katseltavaa ja tutkimista.

Metsä on aina avoin näyttämään sinulle jotain, jos vain olet itse valmis katsomaan. Palatakseni alun kysymykseen ehkäpä koiran läsnäolo avaa mielesi kastomaan tarkemmin. Eläin viestii eleillään ja omalla kielellään merkkejä luonnosta. Se houkuttelee ja joskus pakottaa sinut katsomaan tai kuuntelemaan tarkemmin sellaistakin mihin itse et kiinnittäisi mitään huomiota. Jotain ihmeellistä ja ainutkertaista on myös koiran kyvyssä riemuita käsillä olevasta hetkestä.

Presidenttiä äänestämään

On ollut mielenkiintoista seurata miten vaalit ovat nousseet varsin merkittävään rooliin sosiaalisessa mediassa. Tämä näkyy omassa naamakirjassa. Vaaleja ja ehdokaita koskevat päivitykset ja linkkien jako on tallannut alleen kaiken muun. Pakko myöntää, että omakin aktiivisuus seurata vaaleja on kasvanut. Tuon tuosta tulee siirryttyä uutissivulle tai blogiin lukemaan ehdokkaista. Oman kaveripiirini keskuudessa näyttää kahden jäljellä olevan ehdokkaan kannattajia olevan kaiketikin saman verran. Tosin Haavistoa koskevia päivityksiä on määrällisesti paljon enemmän.

Lienee selvää, että osan Haaviston suosiosta selittää juuri sosiaalinen media. Nuoriso ja netissä viihtyvät näyttävät olevan Haaviston kannattajia tai ainakin äänekkäämpi ja aktiivisempia. Huippumielenkiintoista oli seurata kaikkia niitä keinoja ja tapoja, joilla Haaviston kannattajat tekivät vaalityötä. Kekseliäisyys ja oivallukset tekivät vaalityöstä hauskaa ja motivoivaa. Jäi vähän sellainen käsitys, että monelle oli vain hienoa fiilistellä mukana siinä tunnelmassa ja samanhenkisten yhteisössä. Itse ehdokas ja mitä hänestä ajattelee oli toissijainen asia. Ehkäpä politiikka kaipaakin jotain tämän kaltaista uudistumista.

Viime päivinä olen ollut mukana parissakin tilaisuudessa, jossa Haaviston seksuaalinen suuntautuminen on nostettu esille tavalla, jota en olisi uskonut. Karrikoiden - maaseudulla elävälle viis-kuuskymppiselle miehelle tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa suvaita homoutta tai ylipäätään erilaisuutta. Se sanotaan ääneen ja karskisti, usein vitsailun ja röhönaurujen säestämänä. Vakavasti tai asiallisesti aiheesta ei voi puhua. Ehkä ei ole siihen kykyjäkään. Silloin on helppo mennä pilkkaamisen taakse.

Minulla on sellainen tunne, että juuri nämä pohjoisten seutujen ihmiset tulevat ratkaisemaan vaalin Niinistön eduksi. Heille on häpeä ja kauhistus, että presidentin puoliso on mies - vaikka toisaalta onhan se sitä nytkin.

En ole vielä äänestyspäätöstäni tehnyt. Minulla ei ole myöskään vielä oikein selvää suosikkia. Molemmat hoitavat varmasti sen tehtävän johon olevat pyrkimässä. Siksi en ehkä äänestäkään parasta presidenttiä. Olen kallistumassa ajatukseen, että haluan äänestää erillaisuuden hyväksymisen puolesta. Haluan äänestää vastaan sitä asenneilmastoa, joka tuottaa nuo maaseudun miesten pilkat ja naurut erilaisuudelle. Ehkä haluan myös osin äänestää vastaan sitä muutosta, jonka eduskuntavaalien tulos on tuonut arvokeskusteluun.

Nooh... nuo olivat pohdintoja juuri nyt. Aikaa on vielä pari viikkoa seurata vaalityötä ja ehdokkaiden esiintymisiä. Lopullinen päätös syntynee vasta loppumetreillä kuten kävi ensimmäisellä kierroksellakin.