Mitäs jos?

Minusta on mielenkiintoista aina välillä pyrkiä kyseenalaistamaan tuttuja yleisesti hyväksyttyjä käytäntöjä. Mielelläni teen sitä astumalla pari askelta taaksepäin nähdäkseni metsän puilta ja hahmottaakseni pienten yksityiskohtien sijaan isompia kokonaisuuksia. Tästä näkökulmasta tarinaa - niin toivottavasti ette kyllästy - edelleen liikunnan merkityksestä koiralle.

Tuskin kiistetään sitä, että koira polveutuu villieläimestä. Se miten tuo villieläin näkyy nykypäivän koirassa tuntuu olevan niin tutkijoille, kuin koiraharrastajillekin ratkaisematon kysymys. Koiran ja suden vertaaminen keskenään toistuu niin laumakäyttäytymisen, ruokailutottumusten, ongelmakoirien ja kouluttamisenkin kohdalla.

Olen jo aiemminkin ottanut esille reilun vuoden ikäisen laumastaan lähteneen pantasuden liikuntamäärän - reilu 1000 km kuukaudessa. Liikkuminen ja riittävä fyysinen suorituskyky ovat luonnossa elävän elinehto. Liikunta lähtee täysin eri lähtökohdista kuin nykykoiran hihnalenkit. Liikunnan tarpeen määrää elossapysyminen. Saalistaminen, pakeneminen, lepo ja energian säästäminen ovat villieläimelle sekä perimässä tulevia, että opittuja ominaisuuksia.

Nykykoiralta voi löytää vaihtelevassa määrin käyttäytymismalleja, jotka muistuttavat edellä mainittuja suden toimintoja. Näitä piirteitä pyritään osin kartoittamaan esim. luonnetestin avulla. Testissä mitattavissa osa-alueissa tuomarit arvioivat koiran käyttäytymistä pyrkimyksenä löytää luonteenpiirteitä mm. puolustus- tai taisteluhalu. Luonnetestin avulla mitatut ominaisuudet kertovat omistajalle koirasta hyödyllistä tietoa. Ainakin meillä molempien koirien luonnetesti oli perin osuva arvio siitä, millainen koira arkipäivän tilanteissakin on.


Kerätessäni tietoa meidän koirien liikkumisesta havahduin pohtimaan nykykoiran liikkumisen tarvetta sen mahdollisen perimän kautta. Jos koiralla on edelleen geeneissään toimintaa ohjaavina alkukantaisia ominaisuuksia vaikkapa saalistamiseen liittyen, miten nykykoiran liikkuminen mahdollistaa tuon ominaisuuden esilletuloa. Siis - jos toiminnan laukaisevana tekijänä on riista-, paimennus-, ajo- tai puolustusvietti, millaiset mahdollisuudet näiden viettien kautta koiralla on toteuttaa itseään. Jos koira tarvitsee perimänsä kautta riittävän ärsykkeen toimiakseen fyysisesti tietyllä tasolla, jääkö nykykoiralla liian usein liikunta sellaiseksi, ettei koiralla ole mitään syytä liikkua. Niin mitäpä jos?

Kaikki se mitä meidän koirien liikunnasta olen tallentanut tukee tuota edellä esitettyä ajatusta. Tiitun rynnätessä edellä kulkevan hirven perään naksahti sen päässä päälle sellainen tila, jota en ole koskaan nähnyt. Sen toimintaa ohjasivat sellaiset voimat, joita ei arkipäivän tilanteissa mitenkään saa aikaiseksi. Tässä yhteydessä tulee mielee metsästyskoirien liikunta. Niiden liikuntaa ohjaavat vietit ja vaistot, joita normi paimenkoira pääsee todennäköisesti toteuttamaan vain karatessaan omistajaltaan kuten Tiitu hirven perään.

Katsoessani isossa kuvassa nykykoirien elämää liikkumisen näkökulmasta nousee mieleen monenlaisia ajatuksia. Päälimmäisenä mielessä on se, että koiran tarvetta käyttää kroppaansa ei ymmärretä alkuunkaan koiraharrastuksessa. Koko koiraharrastamisen kulttuuri poislukien metsästyskoirat ja ihan joitain marginaaliryhmiä on unohtanut miksi koiran kaltainen eläin ylipäätään liikkuu. Enkä nosta itseäni arkipäivän tekemisessä muiden yläpuolelle. Havahduin vain taas, että mitäs jos kaikki se mitä pidetään oikeana koiran perustarpeiden suhteen perustuukin täysin vääriin olettamuksiin.